Haaveena napakoru...

Olen jo siis pitkään haaveillut napakorusta, mutta ikinä en ole oikein uskaltannut sitä ottaa. Kivun pelossa. Tässä kun tuo työpaikkakin on vaihtunut niin siellä tuli sitten vastaan ihan yhtäkkiä että olisi mahdollisuus ottaa semmoinen.

Itse olin aluksi epäileväinen sillä maha on sen verran kasvanut lapsien saatossa että miltä se oikein näyttää. Joten näytin mahani sitten tälle lävistäjälle ja sanoi ettei ole paha ollenkaan ja voi laittaa. Ei makkarat sentään mene niin rullalle että ne hautoisi sitä lävistystä :D
Joten sitten vaan varattiin aika ja niin se sitten tehtiin. Värivaihtoehtoja oli minulle oikeastaan vaan turkoosi tai vaaleanpunainen. Oli vaikea valita värien kesken joten kysyin sitten nuoremmalta tytöltäni kumpi väri olisi kiva ja punaisenhan hän valitsi :D

En ole ikinä jännittänyt näin paljon. Tatuointiakaan en jännittänyt yhtään ja tämä oli sitten aivan kamalaa :) Varmaankin kun on aina ajatellut että se sattuu ihan helvetisti...
Noh ei mitään putsattiin ja laitettiin merkit. Sitten kun piti mennä maate niin edelleen jännitys oli aika voimakkaana, mutta ennen kuin huomasinkaan niin pihdit oli kiinni ja neula läpi... Siis todella helposti meni ja ei sattunut sitten yhtään eli ihan turhaan jännitin :)

Koru kun laitettiin sellaisen "muotin" läpi ja sitä piti sitten hieman vääntää niin se nippasi hieman, mutta se oli vaan hetkellinen. Ja nyt voin sanoa että oli hyvä että sen tein koska tämä on aivan ihana. Paranemis aika on semmoinen 6kk joka oli aika yllätys. Ajattelin siis että paranee yhtä nopeasti kuin korvatkin... mutta paranemista odotellessa voi ihailla vaihto koruja.


Kommentit