Miten voikaan harmittaa näin paljon. Tunnen olevani ihan hirveä pettymys lapsilleni ja vain yhden elokuvan tähden!
Olin luvannut tytöille että mennään katsomaan madagasarin pingviinit kun se menee viimesiä kertoja elokuvissa. Menimme elokuviin ja ostin liput ja mies sanoi että se menee ykkös salissa. Noh mentiin sinne istumaan ja katsottiin kaikki mainokset sekä pieni alkupiirretty mikä sieltä tuli ja sitten alkoi elokuva joka olikin Big Hero 6 eli toisin sanoa olimme väärässä salissa.
Oltaisiin tietenkin vielä voitu vaihtaa salia, mutta pingviinit oli jo kerennyt alkamaan ja tiesin että Laura haluaisi myös nähdä tämän elokuvan. Joten jäimme katsomaan. Joanna sanoi heti ensimmäisen kerran kun "vihollinen" näkyi että on liian pelottava ja huomasin ettei hän oikein jaksa istua paikoillaan, mutta katsoimme elokuvan loppuun.
Autoon päästyämme Joanna alkoi itkemään että se olisi halunnut nähdä sen pingviini elokuvan ja nyt se ei näe sitä koskaan... tässä tietenkin tuli hirveä 5vuotiaan draama esille, mutta jotenkin itsellekkin tuli todella paha olo :( Olinhan luvannut viedä katsomaan sen pingviini elokuvan ja emme kuitenkaan käy elokuvissa kovinkaan useasti.
Miksi me ei vaihdettu salia? Miksi me jäätiin kattomaan se vaikka olisi ollut mahdollisuus vielä vaihtaa? Miksi?
Toki tässä on kaikki raskaus hormonit vielä jylläilemässä joten ajattelen olevani maailman huonoin äiti joka ei osaa yhtään mitään. Ja huomaan voivottelevani asiaa koko ajan... Laura oli todella tyytyäinen elokuvaan ja kotona Joannakin sanoi sen olevan hauska, mutta pelottava. Eli molemmat oli ihan tyytyväisi, mutta Joanna puhuu niin innolla että mennään katsomaan se pingviinit huomenna ja.... Kai meidän pitää mennä huomennea uudestaan elokuviin ja katsoa pingviinit... jos huominen parantaisi omankin pettymyksen...?
Kommentit
Lähetä kommentti